Reilu vuorokausi mennyt mummin kuolemasta ja ajattelen, että näin on hyvä. Juuri näin sen oli hyvä mennä, ettei sitä laitospaikkarumbaa edes aloitettu. Mulla on jotenkin vahva tunne siitä, että edelleen mummi on läsnä kaikessa, mitä teen, ei edes osaa ajatellakaan. Nyt on ainakin hyvää se, ettei meidän tarvi olla pää kolmantena jalkana menossa alakertaan katsomaan, mitä siellä on, se aika on nyt meidän osaltamme ohi. Mutta näillä me nyt mennään ja iloitaan siitä, että mummi on ollut kanssamme näinkin pitkään. Siitä me kyllä saamme olla kiitollisia!

Advertisements