No, onhan se tosi hienoa, kun tutut ihmiset muistavat, ihmettelinkin, miten se voi olla mahdollista!  Lukioajastani alkaa olla jo 20 vuotta aikaa ja vieläkin Suokkaan Mikko mut muisti! Ihan tyypilliseen tapaansa hän morjenstaa minua, ihan rennosti ja varmaan mäkin otin sen tilanteen rennosti ja relaten. Munkin tervehdyksessä oli huomattavissa sitä samaa, mitä huomasin Mikon tervehtiessä. Kyllä vaan tuntui aika hauskalta ja mahtavalta sitä fiilistellä, tänään oli siihen just oikea päivä. Iloinen fiilis siitä jäi, kyllä mä jaksoin sitä nauttia! Nyt lauantai ja rauhallinen ja kiireetön!

Mainokset