Ihan tavallinen aamu, lokakuinen lauantai. Mietin, mitä mun pitikään tehdä, siinä vaiheessa mieleeni juolahtaa, että aamiainen täytyy laittaa. Sehän on mulle varsin mieluista puuhaa, vaikka joskus tuntuu, että voisi jättää sen tekemättä.  Varsinkin, kun mummi huutaa, tuleeko kahvia, siitä en oikein pidä, kun tietää, että olen sen keittänyt ja voileivät tehnyt, se on aina mukavaa hommaa tehdä aamiaista. Kaikki mukavat jutut hiipivät edellisiltä päiviltä tähän, voi vitsi, miten hienoa se on! Olen niin onnekas näinä aamuina, joina kaikki on kohdallaan, kyllä siinä sitä iloa riittää ihan ylllin kyllin!

Mainokset