Nyt mulla ja Janilla oli iso pikaritiski, jota en sitte tahtonut Janille jättää, en silläkään uhalla, että viipyisin kauemmin. Toki mä nyt olin vähän pitkin poikin jumalanpalvelusta auttanut, mutta jotenkin vaan tuntui siltä, että ei tahdo jättää kaikkea. Mutta hienosti me selvittiin, ihan mukavaa oli, kun me saatiin yhdessä kirkko kuntoon. Alkuviikosta Jani siivoaa kirkon, mä en tiedä, mitä mulla on oikein ohjelmassa. Varmasti kaupassa käymistä on, sitä on harva se päivä viikkojen aikana. Oikein täytyy ihmetellä, kuinka nopsasti vuodet menevät, siitäkin on kohta vuosi, kun Jani valmistui suntioksi.  Aika menee vaan sellaista vauhtia, ettei meinaa perässä pysyä. Joskus vaan on sellainen fiilis, että voihan! Auttaminen on mulle tärkeää, sen olen ymmärtänyt tässä kohtaa. Näillä mennään, kyllä on iloinen fiilis!

Advertisements