Pieni mahtavuus oli heti aamutuimaan kauppareissuun lähtiessä, kuuntelin musiikkia ilman kuulokkeita. No, siihen kiinnitti kaksi tuttua linja-autonkuljettajaa huomiotaan, Karin kanssa kaarrettiin Valhojan mäen reunaan, josta tää toinen tuttu, Sarajärven Raimo, tuli kyytiin. No, kun minä olen toisella puolen autoa, kumpikin kuljettaja seuraa tosi tarkkaan mun touhuamistani, Raimo vähän ihmettelee, miksi mulla täytyy olla kosketusnäyttöpuhelin. Siinä vaiheessa totean sen, että modernia sen olla pitää. Näin se menee!  Päivällä olin toistamiseen kaupungilla, toin sitte vähän hedelmiä ja ruisleipää. Miten onnellinen hetki se on, kun kotona tuntee vastaleivottujen sämpylöiden tuoksun! Tää on niin mukavaa, suuri perjantaimahtavuus!

Mainokset