No, enpä olisi uskonut, että kokonainen päivä olisi voinut mennä näin pian! Aamupäivällä kaupungille lähtiessä juttelin Jarin kanssa, kotiin tullessa ajatukset siirtyilivät ystävieni luokse. Välillä ne voivat lentää kesken paikkurimatkan, ihan kuten ne tänään tekivät. Toisessa vaiheessa ajattelin Jania, joka valmistui jo suntioksi, myös Marttia olen ajatellut tänään, hän opiskelee paraikaa. Mietinkin, että siihen sunnuntain Salon kirkon messuun on pakko mennä, koska Naarilan kesä 2 on siinä mukana ja serkkuni Arttu on lähdössä just sille leirille.  Muistin vielä, kuinka hienoa on, kun on mukana suvun nuorison tärkeissä jutuissa, onhan sekin sitten tärkeää, kun serkkupoika pääsee ripille heinäkuussa. Se on tosi mukavaa, mun mahtavien serkkujen kanssa olla!

Mainokset