Musiikki soi ja minä ajattelen suntiotamme Ollia, joka kuoli viikko sitten. Silloin vajaa kuukausi sitten, kun tavattiin, en osannut ajatella, että elinaikaa olisi niin vähän jäljellä. Onneksi kaikki kauniit muistot elävät vielä nytkin, vaikka kuolemastta on niin vähän aikaa. Onneksi Jani on aina keskustassa ollessaan tullut Kaffemukiin, joten suntio ei ole puuttunut Kaffemukista Ollin jälkeenkään. Mutta ikävä on kova, muistan ainakin sen ihan ensimmäisen kerran, kun olin kolehtia keräämässä, voi hyvä tavaton, miten sitä jännitti! Iloisin fiiliksin nytten tässä, nautin ja iloitsen!

Advertisements